OH2LRD: Tietääkö joku miksi Lahdessa toimiva SRAL:n nimittämä pätevyystutkija ei kelpaa OH3AC:lle tutkijaksi?
Ilmeisesti Lahden kaupungissa ei toimi ainuttakaan viestintäviraston tai viestintäviraston valtuutuksella Suomen Radioamatööriliitto ry:n nimittämää pätevyystutkijaa, mutta Hollolan kunnassa Hämeen maistraatin tiedoinmahdollisesti voisi toimia. Suomen Radiomatööriliitto ry ei ole ilmoittanut osoitetta.
On jossain määrin yhteiskunnallinen kysymys, miten Suomen Radioamatööriliitto ry hoitaa pätevyystutkijaverkostoaan, jonka viestintävirasto on sille uskonut. Rovaniemellekin voisi hankkia pätevyystutkijan ja tukea radioamatööritutkintojen lisäämistä Lapissa, missä on suuret etäisyydet, harva asutus ja apu kaukana.
Pääkaupunkiseudulla on C4FM:ää, DRM:ää ja P25:a sekä miljoona ihmistä. Toiminta voisi tulotasolla ja väestöllä mitattuna olla 4-6 kertaa niin laajaa kuin Pirkanmaalla Tampereeen seudulla: kursseja voisi näin ollen järjestää vaikka joka toinen kuukausi, kuusi vuodessa - tai ainakin neljä. Tätää voisi kokeiluna johtaa melko helposti Helsingistä.
C4FM, DRM ja P25 - ja Wires-X (
https://www.yaesu.com/jp/en/wires-x/id/id_eu.php ) jäävät melko vähälle, ellei joku alan järjestää uudelle tekniikalle lisää käyttäjiä erityisesti pääkaupunkiseudulla: koko maan kehitys hidastuu. Pitäisi pääasiassa vain hallinnoida, tukea johdettavien jaostojen muodostumista, jotta olisi erikoistuneita käyttäjäryhmiä, joilta vasta-alkajat saisivat luotettavasti vertaistukea ja pääsivät alkuun.
Viestintävirasto valtuuttaa, kenet parhaaksi katsoo. Ei millään yksityisellä yhdistyksellä voi olla nykyaikana lakisääteistä etuoikeutta valtiovallan käyttämiseen. Tehokasta olisi, jos esimerkiksi ammattikorkeakoulujen liiketaloudellisen ja teknillisen linjan opettajat valtuutettaisiin pätevyystutkijoiksi niin saataisiin tehoa radioamatöörien opetukseenkin.
Suurin läpimurto, mikä voisi tapahtua, olisi se, että ne maakuntaliitot ja ne keskuskaupungit, jotka omistavat aluepelastuslaitokset, hankkisivat opetusradioaseman ja alkaisivat tuottaa pelastajista ja sopimuspalokuntalaisista radioamatöörejä. Melko suuria kokonaisuuksia voisi siirtyä kauko-VHF:lle, ellei maassa enää verkkosähköä olisi ja 90% tukiasemista menisi toimimattomaksi: keskustalaiset ja kirkonkyläläiset saisivat puhua keskenään joka kymmenennellä aggregatisoidulla tukisemalla.
Samaa voisi harkita myös lukioille, joille on uskottu ylioppilaskokeiden järjestäminen ylioppilastutkintolautakunnan puolesta. Olisi täysin mahdollista se, että lukioiden valinnanvapaat lisäopinnot koostuisivat myös radioamatööritutkinnoista. Olisi hyvä, jos edistettäisiin yleisesti radioamatööriharrastusta ja hyötyliikennekuuntelua Suomessa eikä kielten opetuksen tukena yleisradiolähetysten DX-kuuntelua.
https://fi.wikibooks.org/wiki/Radiotaajuuskirja/WebSDRhttps://fi.wikibooks.org/wiki/Radiotaaj ... /OpenWebRXhttps://www.youtube.com/watch?v=GB9Ed02Vhr8Kuuntelija-amatööreille voisi järjestää opastusta lehdessä ja verkkosivuilla sekä heitä voisi rohkaista tulemaan kuuntelemaan ja hankkimaan apulaisradioasemanhoitajan, 2nd operator:n, kokemuksia sekä innostumaan. Myös kuuntelija-amatööritunnuksia voitaisiin myöntää maksutta kerhojen esityksestä. Hyötyliikennekuuntelijoiden ja kuuntelija-amatöörien tueksi voisi liiton verkkosivuilla tarjota kaille avoimen keskustelupalstan Suomen 32 OI-kutsumerkilliselle asemalle ja perinneratiotapahtuma-asemille, joista osa on OI-kutsumerkillisiä. Pitäisi tarjota helppoja tapoja innostua ja helppo tapa hankkia vertaistukea alkuun. Museoradiotoiminta on tapa osiottaa, että elettiinpä ennenkin. Perinneradiotapahtuma voi tarjota kuuntelija-amatööreille kuuntelukohteita, jos olisi kuuntelija-amatööritunnukksia.
Tuo kyse AR-X:stäkin on mielenkiintoinen. Onko viestintävirastonkin käytettävä sitä vai onko sillä oikeus omaan viranomaisharkintaan? Jos halutaan avointa yhtenäisyyttä niin AR-X:n kehittämisessä pitäisi olla mukana kaikkien tutkintoja pitävien. AR-X:ää voisi tarjota kaikille samalla tavalla kun kilpailusäännösten mukaan Valion on myytävä kilpailijoilleen maitoa. Huomiota kannattaisi länsimaiseen tapaan kiinnittää siihen, että tutkintokysymykset uudistuvat eikä niissä ole ohutta huumoria viihteeksi tai vanhentunutta tekniikkaa, joka ei vastaa tätä vuosituhatta. Kannattaisi ehkä avoimin mielin kerätä palautetta - niin kuin julkishallinto länsimaisella tavalla kuulemismenettelyin. Se, voiko AR-X:llä varmistaa sen, että muut eivät saisi saada lupaa pätevyystutkintaan on periaatteellinen, perustusliallinen asia monopolismin kannalta Euroopan unionin neutraaleilla sisämarkkinoilla.
Viestintävirasto pyrkii noudattamaan hyvää hallintotapaa ja pyytää lausuntoja. Tätä voisi viranomaistoimintaan liittyvissä asioissa ja etujärjestöasiossa harjoittaa Suomen Radioamatööriliitto ry:ssä ja pyytää lausuntoja rekisteröidyiltä radioamatööriyhdistyksiltä. Kehitys- ja kasvuherätteitä voisi tulla koko maasta, jos niitä vain innostuttaisiin yhdessä kampaamaan esille ja julkaisemaan lehdessä. Kyse on siitä, miten innokkaasti halutaan uusia radioamatöörejä joukkoon mukaan.
Kuitenkin luottamusta ja toimintaa arvioidaan, ellei nyt aivan tulosvastuulla niin kuitenkin jonkinlaisella väljän aatteellisella tuloksellisuudella. Jos tai kun olisi radioaatetta kuin sata ja viimeistään vielä viisikymmentä vuotta sitten runsaasti, ihanteet ja toiveet löytäisivät oikeita reittejä vähitellen kuin vuoripuro. Henkien, myös
ham spiritin, kannattaisi järjestäytyä aatteeksi, radioaatteeksi, uudelleen. Parhailla vapaapalokunnilla ja urheiluseuroilla on kykyä elää lähemmäs toistakin sataa vuotta, koska välttämättömyydestä on tehty ihanne ja ihanteesta arkea. Tämä johtuu ennen kaikkea nuorisovalmentamisesta ja arvojen siirtämisestä perinnöksi.
Normiohjauksella vuosien 1921-1927 runsaasta kahdesta sadasta radioamatööristä hävitettiin puolitoistasataa, jonka tuloksena oli enää satakunta radioamatööriä 1928. Määrä ei noussut kahteensataan talvisotaan mennessä ja jo välirauhan aikana puutetta korvaamaan jouduttiin sotilasopettamaan lottia viestimiesten jatkoksi. Menneisyydessäkin on hetkiä, jolloin on hävitetty laatutietoisesti juuria niin, että puutos on tuntunut kymmenen tai vajaan kahdenkymmen vuoden päähän yleisen määrän ja laadun romahtamisena.
viewtopic.php?f=14&t=259&p=380#p38028. marraskuuta 1926 pidettiin Suomen Radioamatööriliiton perustava kokous, jonka seurauksena radioamööritoiminta erkani Nuoren Voiman Liitosta. Radioamatöörien hyväksyminen ja tarkastaminen siirtyi puolustusministeriön puolustusvoimien radiopataljoonalta 1. helmikuuta 1927 alkaen kulkulaitosministeriölle. 5. helmikuuta 1927 Suomen Radioamatööriliitto rekisteröitiin yhdistykseksi. Sillä oli ollut 1926 vuoden lopussa 219 jäsentä ja vuoden 1927 lopussa 236. Seuraavan vuoden lopussa 1928 oli jäseniä enää vain 103, joista 93 oli suorittanut määrätyn pätevyystutkinnon ja joille posti- ja lennätinhalitus oli antanut lähetysluvan 16. elokuuta 1928.
Kuka keksi 1927, että radioamatöörien määrää, minkä radiopataljoona oli kehittänyt, piti leikata raa'asti 1928 mennessä tavalla, joka aiheutti talvisotaan mennessä radistipulan? Suomessa ennen 2000-lukua ei juuri kukaan ole uskaltanut julkisesti esittää, että taitoja ja kykyjä pitäisi leikata rajusti, kun niitä on Suomen kokoisessa väestössä ikään kuin osaamista on jo liikaa.