Ilmeisesti on niin, että maksamatta jätetyt yhdistysten jäsenmaksut säilyvät varallisuuspitoisena saatavana kolme vuotta ilman, että ne:
- erityisesti tunnustetaan
- velkoja pitää saantoa aktiivisena yrittämällä periä, perityttää tai haastamalla oikeuteen
Jos jäsenten oikeuksia rajoitetaan, tulee siitä olla selkeä menettely, jotta oikeuksien rajoittamisen syy voidaan selvästi todeta ja jotta yhdistyksen kokoukset ovat päätösvaltaisia, toisin sanoen, jottei niistä voida valittaa käräjäoikeuteen määräajan kuluessa ja moittia niiden päätöksiä.
https://www.talentumshop.fi/yhdistysoikeus.htmlSuomessa on vahvana esillä ihmisoikeusajattelu ja yksilönsuoja, josta seuraa, että ehkä hyvältä tuntuvia tehokkaita menettelyjä ei oikein voi panna toimeksi ajattelematta asiaa erehdyksen tai yksittäisen jäsenen kannalta, mistä seuraa, että toimenpiteiden tulisi olla todettavia, moitittavia (tarvittaessa vaikka käräjäoikeudessa) ja hallinnollisesti varmoja. Tämä oikeusvarmuuden ja oikeusturvan voimaansaattaminen ja mahdollisten erehdysten tai väärinkäsitysten neutraloiminen voi vaatia kohtalaisesti hallinnollista työtä, vaikka sitä olisikin automatisoitu maksujärjestelmille ja tietokoneille.
Olisi tietenkin joidenkin noin 500:n kerhokirjettä lukevan kannalta mielenkiintoista tietää, mistä Suomen Radioamatööriliiitto ry:ssä tällä kertaa on kysymys, vaikka asia ei kiinnosta kovin läheisesti niitä, jotka eivät ole Suomen Radioamatööriliitto ry:n jäseniä. Ehkä kerhokirjeeseen voisi saada vastineen sen toimittajalta.
Moneen maakuntakirjastoon ja moneen radioamatööriyhdistykseen tulee Radioamatööri-lehti. Ehkä sen päätoimittaja voisi myöntää tilaa keskustelulle, josta ilmenee hallintotekninen osaaminen yhdistyslain toimeenpanemisessa kulloinkin käsiteltävistä asioista riippumatta.
Radioamatööri-lehdessä lienee viimeksi käsitelty aiheita, jotka liittyvät Lahden Kolmosten ja Lahden Radioamatöörikerhon historiaan sekä historialliseen jatkumoon: jälkimmäisen kokoukseen tuotiin edellisen kassa ja paperit pöytäkirjan mukaan jatkumoksi. Muusta ei ole oikein tehokasta muistikuvaa.
Olisi hyvä, jos aikaisempaa useampi voisi ajatella liittyvänsä oman radioyhdistyksensä lisäksi myös Suomen Radioamatööriliitto ry:een, mutta koska nuoremmat eivät perinteistä yhdistystoimintaa verkossa elävinä oikein korosta ja koska paikallinen radioamatööriyhdistys tarjoaa lähiyhteydet, kahvit, pullat, ensimmäiset HF+6m -radioyhteydet, antennit sekä neuvot niin Suomen Radioamatööriliitto jää alkuvaiheessa ehkä etäiseksi.
Vuotuiskustannuksethan ovat karkeasti ottaen
- 18,14 € taajuusmaksua (18%)
- 20,00 € oman radioamatööriyhdistyksen jäsenmaksua (20%)
- 64,00 € Suomen Radioamatööriliitto ry:n jäsenmaksu (63%), josta ilmeisesti Radioamatööri-lehti noin 20,00 € (20%), QSL-palvelu 4,00 € (4%)
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
- 102,40 €
Mitä saa 102,40 €:lla keskituloinen 3 000 € / kk ansaitseva palkannauttija? Entä viikkorahalla elävä nuori tai opintotuella elävä nuori?
Tässä laskelmassa oman asuinmaakunnan toistimella 35 €:n käsiradiopuhelimella sekä oman kerhon jäsenmaksun ja taajuusmaksun avulla, 38,14 €:lla pääsee jo pitkälle. Ehkä kustannuskuormaa ei pitäisi ajatella keskimäärin 3 000 € / kk:ssa ansaitsevan palkannauttijan tai 1 700 € / kk saavan eläkeläisen näkökulmasta, vaan 9-vuotiaan - 17-vuotiaan viikkorahalla tai opintotuella elävän sekä alle 35-vuotiaan pätkätöissä olevan asuntovelkaisen näkökulmasta, jolloin tuo kustannusrakenteen kehittäminen ajanmukaiseksi olisi mahdollista.
Kustannustehokkainta radioamatööriyttä lienee lähellä maakuntakirjastoa, johon tulee Radioamatööri-lehti, asuvalle oman radioamatöörikerhon jäsenyys, noin 20 € tai nuorisojäsenenä 10 € - 15 € ja suoritettu perus- tai yleisluokan tutkinto ilman omaa kutsumerkkiä kerhon laitteita käyttäen, koska koko harrastusta voi hoitaa vain yleensä enintään kahdenkymmenen euron suorin vuosikustannuksin.
Ne, jotka eivät ole tottuneet yhdistystoimintaan ja äänestämiseen sekä asioiden valmisteluun ja esittelemiseen eivät oikein koe yhdistystoimintaa hallinnon mielessä läheiseksi ja heidän on melko vaikea oman yhdistyksen jäsenenä ottaa kantaa Suomen Radioamatööriliitto ry:n menneisyyteen tai nykyisyyteen tai siihen kuulumattomina tulevaisuuteenkaan, koska Suomessa ei ole oikein kaikki asianomaisia - kutsumerkin ja lähetysluvan haltijoita - koskevaa keskustelualustaa enää 2015 loppusyksyn jälkeen, kun Suomen Radioamatööriliitto ry sulki hallituksensa päätöksellä keskustelusivut niiltä, jotka eivät ole yhdistyksen jäseniä.
Ellei uusia jäseniä tule, ja jos olemassa olevat jäsenet eroavat tai eivät maksa jäsenmaksuja ja heidän oikeuksiaan tämän vuoksi rajoitetaan, vaikuttaminen jää pääasiassa jo menneinä vuosina vaikuttaneiden harteille. Kyse on oikeastaan siitä, halutaanko old timereiden suppea Suomen Radioamatööriliitto ry vai halutaanko laaja vasta-alkajienkin Suomen Radioamatööriiitto ry. Melko moni tekniseen asiantuntijuuteen keskittynyt yhdistys on mieluummin vanha ja mukava, eheä, pätevä ja suppea kuin uusi, nuori ja dynaaminen. Tämän vuoksi uudet ja nuoret voimat äänestävät itsensä pikemminkin yksilöinä postmodernisti verkkoon kuin enemmistöinä yhdistysten hallituksiin ja työryhmiin. SRALn elinkaarta voitaneen tarkastella radioharrastuksen piirissä myös Suomen DX-liiton kahden vuosikymmenen kehityskaarella.
Monet kysymykset ratkeavat sillä, kun päätetään, onko liitto arvokas, suppea, pätevä ja vanha vai avoin, laaja, kokeileva ja nuori parhaiden urheiluseurojen ja parhaan nuorisovalmennuksen mukaan. Suomen Radioamatööriliiton yleisötapahtumat ovat avoimia maksusta kaikille, mutta toisaalta keskustelusivut ja yhdistyskäytännöt ovat perinteitä korostavia. Näin ollen Suomen Radioamatööriliiton johtoajatuksesta ei muodostu selvää kuvaa, onko se nuorille avoin vai vanhoille perinteisen arvokas, mistä seuraa kymmeniä erillisiä kysymyksiä käytäntöjen tasolla. Suomalaisen sanonnan mukaan
vierivä kivi ei sammaloidu.