Telegram on mainio esimerkki viestijoukkojen ja joukkotiedotuksen toiminnan ulkoistamisesta
Lähetetty: 11.03.2026 11:16
https://www.verkkouutiset.fi/a/venajan- ... /#6832236e
On vaikea päättää:
- pitääkö Telegramin omistaja haastaa oikeuteen vankeusrangaistuksen uhalla siitä, että hän pitää salausta yhteyden päistä - tai ainakin valtio haluaa uskotella käyttäjille, että omistajaa ei ole saatut taivutetuksi hallituksen puolelle
- pitääkö säästää miljoonia siten, etteivät asevoimien (tai puolustustoimien) viestijoukot ole siinä kunnossa, että voitaisiin matkapuhelimitta ja teleoperaattorittakin suorittaa omin sotilassalauksien ja käsketyin mentelmin hoitaa tarvittava huolto, epäsuora tuli ja muu tietoliikenne
Jos nyt Telegramista luovuttaisiin sotilaskäskyllä, niin miten monen kymmenen miljoonan tai sadan miljoonan dollarin arvosta pitäisi hankkia viestivälineita, jotta myös sotialsoperaation kannattajat, verkkopäiväkirjailijat olisivat tyytyväisiä pitäessään taisteluhenkeä yllä Internetissä.
Kun tietoliikenne on halpaa, sen kustannuksia ei oteta huomioon. Jos kaikki olisi käsivälitteistä ja handmade niin kuin nauhapuhelinkeskus, mistä alettiin luopua 1950-luvulla, pitäisi noin 2,5% väestöstä tai käyttäjistä sitoa viestiliikenteeseen, joka 40. Näin ollen parasta tietoliikennettä on tietoliikenteen välttäminen, itsestään selvyyksien leipominen omatitokantoihin ja yhtenäiset tietoliikenneperiaatteet. Vaikka tekniikka olisikin maatalousnäyttelyiden ja paraatien aihe, silti viestiliikenneohjeet ovat kunakin aikakautena yleensä ainakin tietoturvaluokkaa IV "viranomaiskäyttö" eli aikaisempi "ei tietoa sivullisille".
Tästä johtuen pelastustoimi ja väestönsuojelu tarvitsivat julkisen ja yhtenäisen ohjeiston siitä, miten lyhennetään niin kuin sähkötysaikana Britannin amiraliteetin paksulla kirjalla 1931 kapeakaistainen liikenne muutamiksi merkiksi. Yksi kappale vuoden 1948 suomenkielistä käännöstä kirjasta on mm. merikeskus Wellamossa Kotkassa ja Lahden Radioamastöörikerhon luokassa.
Paras ongelmanratkaisu on ongelman välttäminen, parasta tietoliikennettä on yleisivistys, viestintäohjesääntö ja niin suuret tietovarastot SD-korteille, ettei tarvita tietoliikennettä joka asiaan jatkuvasti kauas kantava kaista tuhlaten. Parasta amatööridioliikennettä on kirjastojen ja palvelutyritysten sekä sairaaloiden ja terveyskeskusten sekä koulujen avoin WLAN, millä vältetään koko amatööriradioliikenne. Käytetääb yleinen ensin loppuun ja vasta sitten jatkoksi pätevää ja normitettua. Mennään polkupyörällä ennemmin UHF-matka kuin autolla, mopolla VHF-matkaa lumettomana ja jäättömänä kautena WLANilla.
Johtoajatus, straregia, edellttää jonkin verran humanistista hahmottamista yhteiskunnan tilasta. Näin vältetään suorittamisen pullonkauloja, mitä ei voi ratkaista kuin rahalla tai edes luottokelpoisuudella luottokelvottomassa yhteiskunnallisessa tilanteessa, missä 97% rahasta on kadonnut tietoliikennehäiriöön tai sähkökatkoon.
6 km2:n Kauniaisten kaupungin tietoliikenteen järjestää, vaikka PMR446:lla, mutta 17 000 km2:n Inarin kunnan tietoliikenteen järjestäminen vaatii ehkä hieman pidemmät puheet, enemmän rahaa sekä tuumaustaukoja. Yksi satelliittipuhelin vajaalle 250 ihmiselle ei ole ratkaisu Kilpisjärvelläkään sitten, kun satelliittien ei enää sallita lentävän.
Radio kuuluu kaikille - ja kaikki taajuudet käyttöön!
On vaikea päättää:
- pitääkö Telegramin omistaja haastaa oikeuteen vankeusrangaistuksen uhalla siitä, että hän pitää salausta yhteyden päistä - tai ainakin valtio haluaa uskotella käyttäjille, että omistajaa ei ole saatut taivutetuksi hallituksen puolelle
- pitääkö säästää miljoonia siten, etteivät asevoimien (tai puolustustoimien) viestijoukot ole siinä kunnossa, että voitaisiin matkapuhelimitta ja teleoperaattorittakin suorittaa omin sotilassalauksien ja käsketyin mentelmin hoitaa tarvittava huolto, epäsuora tuli ja muu tietoliikenne
Jos nyt Telegramista luovuttaisiin sotilaskäskyllä, niin miten monen kymmenen miljoonan tai sadan miljoonan dollarin arvosta pitäisi hankkia viestivälineita, jotta myös sotialsoperaation kannattajat, verkkopäiväkirjailijat olisivat tyytyväisiä pitäessään taisteluhenkeä yllä Internetissä.
Kun tietoliikenne on halpaa, sen kustannuksia ei oteta huomioon. Jos kaikki olisi käsivälitteistä ja handmade niin kuin nauhapuhelinkeskus, mistä alettiin luopua 1950-luvulla, pitäisi noin 2,5% väestöstä tai käyttäjistä sitoa viestiliikenteeseen, joka 40. Näin ollen parasta tietoliikennettä on tietoliikenteen välttäminen, itsestään selvyyksien leipominen omatitokantoihin ja yhtenäiset tietoliikenneperiaatteet. Vaikka tekniikka olisikin maatalousnäyttelyiden ja paraatien aihe, silti viestiliikenneohjeet ovat kunakin aikakautena yleensä ainakin tietoturvaluokkaa IV "viranomaiskäyttö" eli aikaisempi "ei tietoa sivullisille".
Tästä johtuen pelastustoimi ja väestönsuojelu tarvitsivat julkisen ja yhtenäisen ohjeiston siitä, miten lyhennetään niin kuin sähkötysaikana Britannin amiraliteetin paksulla kirjalla 1931 kapeakaistainen liikenne muutamiksi merkiksi. Yksi kappale vuoden 1948 suomenkielistä käännöstä kirjasta on mm. merikeskus Wellamossa Kotkassa ja Lahden Radioamastöörikerhon luokassa.
Paras ongelmanratkaisu on ongelman välttäminen, parasta tietoliikennettä on yleisivistys, viestintäohjesääntö ja niin suuret tietovarastot SD-korteille, ettei tarvita tietoliikennettä joka asiaan jatkuvasti kauas kantava kaista tuhlaten. Parasta amatööridioliikennettä on kirjastojen ja palvelutyritysten sekä sairaaloiden ja terveyskeskusten sekä koulujen avoin WLAN, millä vältetään koko amatööriradioliikenne. Käytetääb yleinen ensin loppuun ja vasta sitten jatkoksi pätevää ja normitettua. Mennään polkupyörällä ennemmin UHF-matka kuin autolla, mopolla VHF-matkaa lumettomana ja jäättömänä kautena WLANilla.
Johtoajatus, straregia, edellttää jonkin verran humanistista hahmottamista yhteiskunnan tilasta. Näin vältetään suorittamisen pullonkauloja, mitä ei voi ratkaista kuin rahalla tai edes luottokelpoisuudella luottokelvottomassa yhteiskunnallisessa tilanteessa, missä 97% rahasta on kadonnut tietoliikennehäiriöön tai sähkökatkoon.
6 km2:n Kauniaisten kaupungin tietoliikenteen järjestää, vaikka PMR446:lla, mutta 17 000 km2:n Inarin kunnan tietoliikenteen järjestäminen vaatii ehkä hieman pidemmät puheet, enemmän rahaa sekä tuumaustaukoja. Yksi satelliittipuhelin vajaalle 250 ihmiselle ei ole ratkaisu Kilpisjärvelläkään sitten, kun satelliittien ei enää sallita lentävän.
Radio kuuluu kaikille - ja kaikki taajuudet käyttöön!